30.11.2008

Jotain hyvää ja jotain huonoa

Tuolla meren takana vietellään tänä viikonloppuna Thanksgiving-juhlaa ja perinteisesti on tapana kiittää hyvistä asioista elämässään. Meillä ei kyseistä päivää juhlita, mutta ajatus on mielestäni kaunis, hetkeksi pysähtyä miettimään mistä on elämässään kiitollinen.

Ja niinhän se menee että elämässä on ylä-ja alamäkiä, tässä vilkaisu minun elämäni pariin viime viikkoon:

En koskaan voita arvonnoissa, harvoin edes osallistun. Kuinka ollakkaan, voitin liput Helsingin messuille Taavan blogista. Lähdimmekin koko perhe koko viikonlopuksi ja ihana reissu oli. Kotiin tultua sain sähköpostiin ilmoituksen ebaystä, että kaaaaaaauan metsästämiäni leimoja oli tullut myyntiin. Vanhassa blogissa on kuva veijarista jolle kavereita olen haikaillut. Noh, vuoteen ei siis ole näitä leimoja ollut edes ebayssä, ja nyt yhtäkkiä sama myyjä myi 21 leimasinta 3 eri erässä!!
Tässä vaiheessa olin jo onnesta sekaisin, mahdollisuus saada edes joitain leimoja lisää kokoelmaan.

En yleensä koskaan maksa "Suomen hintoja" leimoista, ja ebaystä huutaessakin pidän järjen kädessä. Elättelin siis toivoa että yhden setin saisin, jos kilpahuutajia löytyisi monta. Ja uskomatonta mutta totta, voitin kaikki 3 settiä! Ja aloitushinnalla! Joululahjani oli siis matkalla jo Suomeen kun päätin lähteä vielä Tampereen messuille. Tässä vaiheessa selkä oli jo oikutellut aika pahasti, ja kun monta asiaa meni hurlumhei, lopputulos oli että aikaa messuilla käyntiin oli puoli tuntia. Järjetöntä siis, mutta tarvitsin muutaman asian jotka oli haettava.

Mies jäi pojan kanssa odottamaan autoon ja me äidin kanssa syöksyimme etuovelle. Kuin ilmasta eteeni tupsahtaa nainen joka lykkää käteeni kaksi vapaalippua messuille, olivat hänelle jääneet ylimääräiseksi. En ihmetykseltäni tajunnut edes korvausta tarjota (laita sähköpostia jos ihmeen kautta itsesi tunnistat) ja niin hurja messukierros tuli tehtyä, varatut tavarat haettua ja kotiinkin selvittiin. Tässä vaiheessa osasin jo odottaa taivaan tippuvan niskaan, siihen malliin oli myötätuulta tullut osakseni.

Ja niinhän se sitten rysähti. Torstai-iltana olin siinä kunnossa isännän tullessa iltavuorosta kotiin, että ambulanssisedät pyörähtivät kylään. Mitään henkeäuhkaavaa ei toki ollut tapahtunut, kiersin vain kuin zombie asuntoa ympäri, selkä ei antanut istua, maata tai olla paikoillaan, saatoin vain kävellä. Ja sitä olin tehnyt jo pari tuntia... Noh, 3 Pelastajaa tovin konsultoinnin jälkeen päätti yrittää saada minut vaaka-asentoon (ja mies lopettaa sitten lukemisen tähän ;) ) ja sen verran komeita nuoria miehiä oli etten pannut vastaan :D

Hellästi ja varoen päädyin selälleni sänkyyn ja sain tiukan komennuksen suoriutua pikimmin lääkäriin. (Sinne menossa huomenna) Tämä siis viikko sitten. Selkä edelleen kipeä ja tälle viikonlopulle suunniteltu (ja maksettu) messupaikka jäi käyttämättä. Olen jäämässä juuri hoitovapaalle ja tuo olisi ollut mainio paikka saada vähän ylimääräistä pussinpohjalle, voitte kuvitella kuinka paljon harmitti kun en kyennyt tekemään mitään myytävää, puhumattakaan että olisin messuille selvinnyt.

Ja mikäkö oli kaiken tämän sepostuksen pointti? Se että kaikesta huolimatta olen kiitollinen kaikesta, miten tylsää elämä olisikaan ilman näitä aallonhuippuja ja pohjia! Kukaan ei kuollut, eikä lotossa voitettu, mutta kaikenkaikkiaan elämä on ihanaa ja onnellisempi en kai ole ollut koskaan. Läheiset ovat terveitä, ja leimahyllyltä hymyilee uudet kaverit. Ja eiköhän niillä korttejakin pikkuhiljaa päästä tekemään. (Selkä kestää istumista vain pienissä pätkissä)

Laitoinpa vielä pienen kyselyn, vastailkaa jos tänne asti jaksoitte lukea :D Joulukalenteria en saanut kehiteltyä blogiin, mutta mietin että jos noita erikoiskortteja tekisin, ja niihin ohjeita, kiinnostaisiko teitä? Ohjeita niihin löytyy ympäri nettiä, mutta suomenkielisiä vähemmän. Eli shaker-kortteja yms tarkoitan.

10 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Kyllä jaksoin lukea koko kertomuksesi... Kyllä sinulla on ollut onnea ja sitten myös epäonnea. Selkäkin on aika inhottava juttu kun pettää... Koita nyt parannella sitä selkääsi ja levätä välillä.

En usko, että ohjeita on koskaan liikaa, näin ainakin itse ajattelen ja siksi yksinkertaisistakin jutuista väsään ohjeita. On ihmisiä, jotka eivät kieliä osaa ja monet asiat ovat heille vieraita, joten ohjetta vaan blogiin, uskon, että niistä on hyötyä lukijoille :)

Miijja kirjoitti...

Paljon on sinullekin tapahtunut pienellä aikaa. Niinhän se on, että vaikka ikäviäkin asioita tulee eteen, on hyvä taito osata poimia ne onnenhetket, vaikka ne olisivat pieniäkin :)

On ihanaa, että olet saanut aikaa päivittää blogia :) jokaisessa kortissasi on aina jokin jippo tai ihana idea, joten näitä vaan lisää :) Ideapankiksi sinua olen kutsunut ennemminkin :)
SInulla on myös laaja tieto/taito monien vuosien ajalta, joten ihanaa olisi jos herättäisit henkiin uusien juttujen lisäksi myös vanhempiakin kivoja juttuja :)
Ohjeet ja tekniikat kiinnostavat aina, niistä ei saa tarpeekseen jos askartelusta on kiinnostunut :)
Pikaista paranemista ja jaksamista selän kanssa *halitus*

Piia kirjoitti...

Voi että... toivottavasti saat itsesi pian kuntoon! Mutta kiva oli kuulla että suuria onnenhetkiäkin oli koettu selän kiukuttelun keskellä :)

Yhdyn myös Maijuun että ohjeiden ja vinkkien jakaminen on oleellinen osa bloggailua ja sinun blogistasi on allekirjoittanutkin monet vinkit jo napannut ;)

Voimahalit lähetän minäkin lopuksi :D

Leenamummi kirjoitti...

Onpa ollut todella vaiherikasta!!! On ihana huomata, että sentään jotensakin positiivisella mielellä jaksat yrittää eteenpäin, eipä siinä kyllä muukaan auta. Toivottavasti lääkäri keksii jonkin keinon :)
Ilman muuta haluamme ohjeita. Periaatteessa kyllä esimerkiksi shaker-kortin idean tiedän, mutta en ole vielä uskaltanut yrittää.
Älä kuitenkaan rasita selkääsi liikaa;)

Laura kirjoitti...

iiiik! Kerrohan heti että minkä merkkisiä nuo sinun uudet leimat ovat.. jos joskus vaikka sattuisi joku löytymään. Tuo yksi on ainakin aivan IHANA! aurinkoa!

Taava kirjoitti...

Toki ohjeet ovat tervetulleita, mutta silti olen sitä mieltä, että hoidat ensin itsesi kuntoon. Me muut jaksamme kyllä odottaa, niitä ohjeitakin ;-D

Ritva kirjoitti...

Minäkin luin kertomuksesi :) ERITTÄIN mielelläni minä ottaisin ohjeita vastaan näin netin kauttakin!

Ja. kyllä olisi aiheellista itse kunkin ajatella onnellisuutta tämän maailman hulabaloon ja sen pyörremyrskyjen keskellä....itselläni ja läheisillä on ollut niin raskas tämä vuosi, kaksi läheisen poismenoa, sairauksia, hävitty katto-oikeudenkäynti, pojan koulukiusaamisasioita.....mutta toisaalta, ihania asioita, rakas poika ja mieskin (aina välillä :)), koti, ne läheiset.....

Hyvää joulukuuta ja jouluajan odotusta ja toivon enkeleitä avukseksi terveyteesi!

krista kirjoitti...

Onhan ollut vaiheita sulla, pikaista paranemista selällesi!

Olen ihaillut tapaasi kehitellä koko ajan jotain uutta. Eli mielelläni seuraan mitä uutta keksit :).

Maaret kirjoitti...

Tottahan toki tekstisi jaksoin lukea alusta loppuun. Näin näitä ylä- ja alamäkiä kai kaikkien kohdalle aina joskus sattuu. Toivottavasti pian pääset selkävaivoistasi. Askarteohjeita minäkin mielelläni lukisin ja tietenkin hyvät testaisinkin .) Hyvää joulunodotusta sinulle :)

TaijuS kirjoitti...

Toivottavasti saat selkäsi kuntoon! Selkäkipu on todella viheliäistä, tiedän sen kokemuksesta (nimim. pyörätuolit ja rollaattorit ovat tuttuja täällä).
Tosin ilonhetkiä osaa sitten arvostaa vieläkin enemmän, jos välillä on matkassa koettelemuksia.

Tekstiäsi on ilo lukea, enkä todellakaan malta lopettaa kesken.
Hyvät ohjeet ja vinkit on aina tervetulleita, varsinkin kun nuo kielet eivät itsellä taitu kovinkaan hyvin, ja välillä sitten jää kovasti harmittamaan.

Kiitos kivasta blogista, jossa on ilo vierailla, ja josta itse saan juuri niitä ilonhetkiä.
Antoisaa joulun alusaikaa!