Skräppihetket haaste #5

HISTORIANI

Tällä kertaa siis aiheena, ja minä päätin tallentaa palan luonteen historiaa :)

Huithapelia löytyy vieläkin, hukkasin nimittäin kameran akun, ja siitä johtuen tällä kertaa digisivu! Hetkeen ei ole tullut niitä tehtyä ja vaikka lopputulos on yksinkertainen, tuli sen kanssa tovi vietettyä..  Alla vielä sivun teksti :)

 Lapsesta asti olen ollut kauniisti sanoen suuripiirteinen, mitä järjestyksen pitoon tulee.  Äiti patisteli nuorta tytärtään siivoamaan, sanoen: "Tyttönen elukka ja kaikki jää kuin hatinpaska mättäälle"

  Sen sijaan että olisin siivonnut, mietin mikä se sellainen hatti mahtaa olla.. Teini-ikäisenä eteen osui jostain lause: "Luonto pyrkii epäjärjestykseen". Varmasti onkin näin, tosin sillä tarkoitetaan luonnossa hyvin harvoin esiintyvää liiallista symmetriaa, ei tekosyytä jättää kaikki mullinmallin..

 Mutta kuinka ollakaan, kun esikoinen syntyi, kaikki muuttui. Tahdon epätoivoisesti talon tyhjäksi turhasta tavarasta, varsinkin kaikki ne  opiskeluvuosina kerätyt "kirpparilöydöt" pitäisi saada pois, moni huonekalu, ja niin..iso osa askartelutavaroista.

 Epäjärjestelmällisyys yhdistettynä hamstrausviettiin tuottaa tuskaa nyt yhtäkkiä nipottamiseen asti menevälle Uudelle Minälle. Haluan että tavaroilla on omat paikkansa, ja että ne myös sinne laitetaan!
Horoskooppini väittää nousevan neitsyen merkin tekevän minusta 30 ikävuoden jälkeen pikkutarkan, ja kyllä tässä nyt aika ääripäässä ollaan!

  Silti toivotan tämän muutoksen tervetulleeksi, ehkä voin kuitenkin vielä harkita tarvitseeko ihan kaikelle olla nimilaputettuja lokeroita...


Kuvat sivuun valitsin askarteluhuoneesta, sattumalla olen sen joskus kuvannut myös sekasortoisena. Mutta kyllä tämä talontyhjennysvimma käsittää ihan koko kodin, toivon mukaan syksyyn mennessä on raivattu kaikki komerot ja varastot, ja luovuttu siitä tavarasta joka ahdistusta aiheuttaa!

Äidinrakkautta/ Mother´s love

Äiti sai lahjaksi digiskräpätyn taulun. Joskus tuntuu että meillä suomalaisilla on tapana aivan liian harvoin puhua rakkaudesta, siksi sitäkin on tärkeää skräpätä :) Jos koet että menee liian henkilökohtaiseksi, älä lue tekstiä ;) "Tämä on lempikuvani teistä kahdesta yhdessä. Kun lasken itseni mukaan katsojana, näen tässä niin monta kerrosta rakkautta; Kahden äidin rakkautta, kahden lapsen rakkautta ja rakkaus katseissanne toisianne kohtaan. Minun laskuopillani siitä tulee rakkautta potenssiin kolme!"

I made a framed digipage for my mother for christmas. Sometimes we Finns seem to have difficulity to speak out loud about love, that´s why it´s important to learn to scrap about it too :) Journaling: " This is my favorite picture of you two together. When I count myself in too, I see so many layers of love: Mothers love times two, love of two children and the love that shines in your eyes when you look at eatchother. The way I count it, that make´s love times 3!"

Digisräppäystä lisää/ more digiscrapbooking

Suvun pikkuprinsessa täytti 1v ja tein kortin tällä kertaa skräpäten-digitaalisesti. Tulostin kuvan korttiin ja lisäsin pitsireunat. Siitä ei kuvaa mutta tässä se skräpätty sivu vähän muutettuna. (Tiedoksi sinne Vihtiin että tämän saapi halutessaa isona tulostettuna jahka niitä omiakin kuvia tilailen) Tämän tyyliseen kuvaan voisi sräppikansioon tietty lisätä "oikeita kukkakoristeita yms, että saisi sitä kolmiulotteisuutta sitten livenä. Mutta noin muuten tykästyin tähän digitouhuun, ja tunnun saavan nopeammin valmista kuin leikkaa-liimaa-askartele tyylillä.. Vielä jälkionnittelut suloiselle Inkalle, toivottavasti pian nähdään!!

My little niece turned 1 and I made this digipage for her card. I don´t have a picture of the finished card (printed this on front and added some lace) but here is the page itself. I´m still more of a traditional style scrapbooker, but I do like digistyle too. Off course I could add some embellisments after printing, to give it more 3D effect. And I seem to be more productive in digital :D

Ensimmäinen digiskräppisivu! /My first digipage!

Olen aina ajatellut ettei digiskräppäys ole mun juttu, perinteisessä kun on se paperin tuntu, kolmiulotteiset koristeet ja "oikea" fiilis. Lisäksi se vaatii (taas) varaston uusia tarvikkeita ja loputonta opiskelua ohjelmien käytössä. Mutta sitten.. Törmäsin Irene Alexeevan digisetteihin ja oivalsin että digiskräppäys voisi tuoda kuviin ulottuvuuden jota tavallisesti skräpäten olisi paljon hankalampaa: fantasian! Ja kun olin saanut äitienpäivälahjaksi Photoshop elements 7 ohjelman, tarvittiin vain vähän harjoittelua (lue:useamman tunnin hampaiden kiristelyn ja tutorialien selailun) ja ensimmäinen sivuni on valmis! Ajatuksena tehdä Danielille kansio jonka nimenä Toivon.. Eli nimensä mukaisesti asioita joita hänen elämäänsä toivon. Sen kummemmin synkistelemättä siis, mutta varmasti jokainen äiti joskus miettii, mitä jos ei ehdikkään nähdä lapsensa kasvavan. Pieni lapsi on niin uskomattoman varma omasta ihanuudestaan ja voimistaan maailman edessä, kun saisi osan siitä siirtymään siihen tulevaan aikuiseenkin :) Tietenkin toivon että olen paikalla sanomassa ne asiat kasvavalle pojalle, mutta jos jotain tapahtuu, jää edes jotain jäljelle , ja ehkä tätä tulee aikuisenakin joskus luettua.. Yllätyin myös digisettien edullisuudesta, ja latauksen voi tehdä heti. Tämä on siis loistava tapa skräppäillä lomalla, kuvat on koneella, samoin kaikki tarvikkeet, hiljaista, eikä tule sotkua! Valmiit sivut voi toki tulostaa itse, minä ajattelin tilata ne isompana eränä ulkomailta. (kotimaassa voi sidotuttaa digikuvakirjan) Tänään Irenen setit myynnissä puoleen hintaan, joten mitäs jos.. ;)

Text on the page says: (Album name is I hope..) ..that you never loose your courage to reach for the brightest stars.But remember, it´s not as important to reach them, as it is to try. I have always thougth, that digiscrapping is not my thing. The feel of papers, embellishments and all 3-d of the traditional style just seems to win in every way. Besides it would need a supplystash of yet another kind, not to mention all the learning it takes to master the programs.. But then.. I stumbeled on kits from Irene Alexeeva, and I realized there is a dimension digital could bring to the page: fantacy! And since I got PSE7 for Mothersday, it didn´t take much (read: hours of teethgrinding and reading tutorials) to get my first page done! I wanto make a book for my son Daniel, named I wish.. Filled whith thigs I hope for his future. I´m sure every mom sometimes wonders what if your not around to see your baby grow. Not meening to be gloomy, but just incase I won´t be around to help him keep some of that childlike belife in hi´s own exellence, attleast he´ll have this. And if I´m around to tell him these things, maybe he´ll flip threw it anyway :) Sets are suprisignly cheap, you get to download them right away, so this is a perfect way to scrap on holidays etc. It´s quiet, and NO MESS! lol Today all her sets are 5o% off!