Kirpparilöytöjä ja unelmia

Sisustusasioista tullut juteltua vähän vähemmän, mutta tässä muutama kirpparihankinta viime viikolta. Muutimme tähän omakotitaloon joskus maaliskuussa, ja pian sen jälkeen ihastuin kirpparilla näkemääni vanhaan puiseen viljalaariin. Hinta oli sen verran korkea että siirryin ihasteltuani eteenpäin. Kotona kyllä mietin että takan vieressä oleva hankalahko syvennys voisi olla sille hyvä paikka.. Mieskin myönsi että siinä saisi puut säilytettyä kivasti ja televisiokin menisi vielä sen päälle..
  Noh, tässä kuukausien mittaan on tullut ajoittain käytyä sitä katselemassa, ja sitkeästi sen tuntui haluavan meille muuttaa. Nyt talven tultua kun olohuoneen järjestys käännettiin takkaa kohden (haluan vaihdella järjestystä olohuoneessa ainakin kahdesti vuodessa) tuntui tuo syvennys huutavan entistä enemmän juuri sitä tiettyä laaria..
 Isäntä kuitenkin viritteli television alle tason ja jaksoin sitä viikon katsella, sitten murruin ja sanoin että eiköhän mennä hakemaan kotiin se meidän laatikko! Ei kuulunut vastaväitteitä, varsinkin kun halkoja oli kannettu jo monta kertaa takan lämmitykseen ja aina ne on loppu..

Ja siihen se sopii kuin tehty! Ehkä vähän hassu yhdeistelmä tuo taulu tv siinä päällä, mutta mainiosti toimii :D Sisään mahtuu melkoinen määrä halkoja ja ne saa otettua vaikka tv sen päällä onkin.
Voitte sitten jättää huomaamatta kaikki joulukoristelaatikot yms, tätä kuvaa varten EI siivottu :)

 

Ja sitten se toinen ostos.. Tämän ostoa mietin eilen pitkään, en keksinyt yhtään järkevää perustelua MIKSI se kannattaisi ostaa, mutta rakkaus ei aina ole järkevää. Minä HALUSIN sen, riittäköön se syyksi tälle ihanalle unelmalle:

Olen tällaisia monesti ihaillut, ja eihän tilaisuutta saada oma voinut ohittaa, eihän!? 60-70luvun rottinkivaunut, kertoi hintalappu, ja jo se riittää 70-luvulla syntyneelle. Uskomattoman hyvässä kunnossa ovat, nahkainen kuomu rypytön ja joustava edelleen, rungossa ei ruostetta, eivätkä nämä kitise eivätkä nitise mistään! Työntökorkeuskin on ihanan korkea, nykyajan vaunuissa pitää aisaa pidentää, mutta itse koppahan on silti tosi alhaalla. Sisus on valkoinen vaaleansinisin pilkuin, mutta jos tätä haluaa oikealla vauvalla käyttää, tarvitsee sisuskankaat toki vaihtaa, muutaman homepisteen löysin.
  Ja siihen ensimmäiseen kysymykseen vastaus, EI, en ole raskaana. Ymmärtänette ongelman selittää tämä hankinta isännälle.. (edelleen tekemättä, pidin vaunut autossa piilossa viime yön...:D)  Mutta myönnän että sillä hetkellä kun silmäni osuivat tähän kaunokaiseen kirpparilla, näin itseni kesällä työntelemässä näitä vihreällä nurmella, pieni tyttö tuhisi vaunuissa...pikkulinnut istuutuivat sormelleni kuin disneyn elokuvissa ja elämä oli hattaraa... *naurua*
  Saa meille toinen pieni tulla, ovi on ollut raollaan esikoisesta lähtien. Hetken kuulimmekin pienten varpaiden sipsutusta, mutta se vieras ei uskaltautunut sisälle asti. Mitenkään yliaktiivisia tämän asian kanssa ei olla, en siis silläkään toiveella voi tätä hankintaa perustella. Mutta pitäähän unelmille olla polttoainetta...

Ihania yksityiskohtia, ja onhan tämä kiva projekti puhdistaa vaikka reborn nukkeprojektia varten..