Toipumisia ja tunnustuksia

Onpahan ollut taasen viikko.. Jo pari viikkoa sitten sain pahaenteisen pyynnön Luottokunnalta ottaa yhteyttä koskien kortin turvallisuusasioita... Noh, korttia oli yritetty veloittaa jonkun asiaankuulumattoman toimesta ja niimpä turvallisuussyistä kortti on suljettava.. Jep, kätevää sinänsä kun Visani sattuu olemaan kiinni siinä ainokaisessa pankkikortissa.. Ei siis sen paremmin askarteluostoja ulkomailta kuin käteisen nostoa kotimaasta meikäläiselle pariin viikkoon... (Edelleen korttia odotellaan, toivottavasti loppuviikosta) Sanottakoon nyt kuitenkin että n.5 vuotta ulkomailta tilanneena nyt tuli ensimmäisen kerran tällainen vastaan, ja täytyy syyttää itseään. Normaalisti olen ollut erittäin tarkka että käytän vain paypalia maksamiseen, ja poikkeustapauksessa annan visanumeroa suoraan kauppaan, ja silloin on oltava tuttu kauppa.. Nyt on tullut vähän tuosta lipsuttua ja olipahan taas opetus että tästä lähin varjellaan taas tarkasti korttia!

Noh, sitten katkesi netti, viikon olen ollut uutispimennossa ja se olisi varmaan ollut hyvää aikaa askartelulle jollen olisi lauantai-iltana sairastunut mahatautiin :( Isäntä oli yövuorossa ja voitte vain kuvitella miltä tuntui kuunnella 1-vuotiaan pikkumiehen itkua pinnasängyssä kun en kertakaikkiaan oksentamiselta päässyt tutia tarjoamaan.. Pojan sain rauhoiteltua, mutta täytyy tunnustaa että kolmen aikaan yöllä aloin jo miettiä ketä soitan poikaa katsomaan kun alkoi jo näkö hämärtyä.. Oma äiti sattui juuri olemaan veljellä hoitoapuna, ja ikävä tuli useempaan otteeseen. Lisäksi tietty ei-niin-mukavat muistot raskausajan 9 kk oksentamisesta tuli kyllä elävästi mieleen..
Noh, seuraava päivä odotettiin että sairastuuko poika, olin niin tolkuttoman kipeä että ahdisti jo ajatus pikkumiehen sairatumisesta samaan. Isäntä oli seuraavan yön kotona ja hoiti pojan ja horkassa tärisevän äidin.
Minä jo ajattelin että sillä selvittiin ja jäin pojan kanssa yöksi kun isäntä meni vielä töihin. Ja niinhän siinä kävi että yöllä heräsin pojan oksentamiseen :( Isäntä kyllä tuli jo kolmen maissa takaisin kotiin, mutta ei auttamaan vaan sairastamaan myös! Ei muuta kuin koko perhe karanteeniin...Sen verran sitkeä tauti on ollut että tänään vasta alkaa perhe olla kunnossa.
Mutta olihan tänne blogiin nettipimennon aikaan tullut ihana tunnustus (kiiiiitos myös kaikille joiden tunnustuksia en ole ehtinyt päivittää!!!!)
Aurinkokin paistaa ja isännän kesäloman kunniaksi lähdetään Ruotsissa piipahtamaan 7. pv... Että kyllä se tästä taas auringonpaisteeksi muuttuu!
Kiitos Jehkottarelle tästä, oli kiva nähdä piiiiitkästä aikaa ja jospas sitä sitten siellä Raumalla seuraavan kerran! :) Tämän haluaisin jakaa ihan jokaiselle joka jaksaa täällä harvakseen päivittyvässä blogissa käydä!