Kortti kälyni vanhempien 40-vuotishääpäiväksi. Joskus tuntuu että mitä tutumpia ihmiset, sitä vaikeampaa kortin teko. Tulipa sitten mieleen muutama sananen inspiraatiosta ja tavastani tehdä kortteja. Tämän kortin tekotarina menee näin: Tulostetaan hääkuva, muutama eri kokoista. Googletetaan 40-vuotishääpäivä, selviää että kyseessä rubiinihäät. Etsitään punaisia papereita, samalla pyöritellään eri vaihtoehtoja miten kuvan saisi kortiin. Huomataan että WM leima passaa ovaalimuotoon mainiosti ja leimaillaan sitä punaisen eri sävyissä. Päässä pyörii trifold-kortti, etsitään siis yhteensopivia papreita ja leikataan muutama korttipohja. Leimataan, hylätään, leikataan lisää, tuskastutaan. Päätetään venyttää aikataulua ja aloittaa alusta seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä päätetään eri väreistä ja leikataan lisää trifold-pohjia. aletaan uskoa että se inspiraatio tulee sitten kun tulee, niinkuin aina ennenkin. Annetaan taas periksi, huokaillaan järjetöntä sotkua pöydällä ja ollaan tyytyväisiä löydettyyn leimasettiin. Tässä pysytään, mutta punainen ei kertakaikkiaan toimi kuvan kanssa. Päätetään aloittaa taas alusta seuraavan päivänä, aikataulu on jo muutenkin lentänyt ulos ikkunasta.
Vaihdetaan totaalisesti värimaailmaa, ja kun distress inkeistä löytyy hyvä väri, leimataan sillä kehys. Hyvältä näyttää, jatketaan siis tällä linjalla. Löytyy taustapaperit, stanssataan lintu glitterikartongista. sopii niin kivasti että päätetään tehdä korttipohja samaisesta glitterikartongista. Sisälehdet skräppipaperia ja leimatut ja stanssatut sisälehtien koristeet. Tuskaillaan kannen kukkarykelmän kanssa. (Musta ei KOSKAAN tule floristia!!) Tuntia myöhemmin hyväksytään tulos. Priman helmiä ja glitterikynällä hillitysti kiiltoa sinne tänne. Huokaistaan tyytyväisenä että nyt se sitten on sellainen kun pitää, vaikkei ole siellä päinkään ensimmäistä ajatusta.. Joskus kortit syntyvät nopeasti, yleensä se on juuri tällaista :D Miten sinun inspiraatiosi toimii?
Looooooong story about my inspiration, but this is an anniversarycard for my sister-in-laws parents. WM in use once again :)