Wilhelmiina sai maalia pintaansa/ Meet Wilhelmina

 Kaapin kunnostus jatkui, tutkiskelin tarkemmin ja valitettava totuus oli ettei pelkkä maali pelastaisi tällä kertaa. Otin mitat ja kiiren vilkkaa lähdettiin hakemaan uutta vaneria sivuihin ja päälle. Kaikille puritaanisille huonekalun kunnostajille sanottakoon tässä vaiheessa että kaappi ei ole niin arvokasta antiikkia ettå olisin mitään tuhoamassa, ja laitetaanhan sitä lonkkaproteeseja isoäideillekin :)
  Sain aivan valtavan ihanaa palvelua Laukaan puu-ykkösiltä. Ehdin paikkaan varttia ennen sulkeutumisaikaa ja silti minulle sahattiin mittaan sopivat vaneripalat, ja pikkumiehelle tarjottiin kahvipöydältä viimeistä kääretortun palaa... Tästä lähin olen varma asiakas jos mitään puutavaraa tarvitaan :)

  Ja niin levyjen kanssa kotiin ja naputtelin uudet kyljet kaappiini. Ryhdistyi silmissä ja seuraavaksi tarvittiinkin pohjamaali, ja pintamaali. Olen maalannut jo yhden kaapin lämpimän valkoisella ja samalla mentiin nytkin. Lauleskelin kaappia maalatessa, kun ihan selvästi pieni ääni kuiskasi: " Wilhelmiiina"  Anteeksi kuinka?  "Leskirouva Wilhelmiina" Ahaa, arvokas rouva uskaltautui esitelemään itsensä... Liekö nolostellut aiemmin kovin rähjäistä ulkoasuaan. Onhan se kun salin puolelta päätyykin autotallin nurkkaan säilömään autonmoottoreita ja öljyisiä mutterikasoja..
  Maalauksen jälkeen jälki oli jo liiankin puhtoista, lonkkaproteesi on asia erikseen, tarkoitus ei ollut tehdä ylikireää kasvojen kohotusta.. Muutama sipaisu sinne tänne, helojen varovainen puhdistus ja eikös vain Wilhelmiina ole jo aika kaunis? Punasteli kuvien ottoa, "kesken kaiken kuvataan", mutta selvästi mielissään itsekin paluusta talon puolelle :) Lupasin koristelistan kannen reunaan ja kauniit hyllypaperit, mutta tässä jo askarteluhuoneeseen totuttelemassa.

Vähän huonot kuvat, mutta näkee vähän tuota ihan omalla maulla tehtyä "vanhennusta" :D

After some new sides, painting and some aging, Wilhelmina is on my craftroom. She still needs trim on the edge and off course some pretty paper on the shelves, but the old widow Wilhelmina (as she introduced herself to me) seems pretty happy to be out of the garage an back in the house! :)