Wilhelmiina sai maalia pintaansa/ Meet Wilhelmina

 Kaapin kunnostus jatkui, tutkiskelin tarkemmin ja valitettava totuus oli ettei pelkkä maali pelastaisi tällä kertaa. Otin mitat ja kiiren vilkkaa lähdettiin hakemaan uutta vaneria sivuihin ja päälle. Kaikille puritaanisille huonekalun kunnostajille sanottakoon tässä vaiheessa että kaappi ei ole niin arvokasta antiikkia ettå olisin mitään tuhoamassa, ja laitetaanhan sitä lonkkaproteeseja isoäideillekin :)
  Sain aivan valtavan ihanaa palvelua Laukaan puu-ykkösiltä. Ehdin paikkaan varttia ennen sulkeutumisaikaa ja silti minulle sahattiin mittaan sopivat vaneripalat, ja pikkumiehelle tarjottiin kahvipöydältä viimeistä kääretortun palaa... Tästä lähin olen varma asiakas jos mitään puutavaraa tarvitaan :)

  Ja niin levyjen kanssa kotiin ja naputtelin uudet kyljet kaappiini. Ryhdistyi silmissä ja seuraavaksi tarvittiinkin pohjamaali, ja pintamaali. Olen maalannut jo yhden kaapin lämpimän valkoisella ja samalla mentiin nytkin. Lauleskelin kaappia maalatessa, kun ihan selvästi pieni ääni kuiskasi: " Wilhelmiiina"  Anteeksi kuinka?  "Leskirouva Wilhelmiina" Ahaa, arvokas rouva uskaltautui esitelemään itsensä... Liekö nolostellut aiemmin kovin rähjäistä ulkoasuaan. Onhan se kun salin puolelta päätyykin autotallin nurkkaan säilömään autonmoottoreita ja öljyisiä mutterikasoja..
  Maalauksen jälkeen jälki oli jo liiankin puhtoista, lonkkaproteesi on asia erikseen, tarkoitus ei ollut tehdä ylikireää kasvojen kohotusta.. Muutama sipaisu sinne tänne, helojen varovainen puhdistus ja eikös vain Wilhelmiina ole jo aika kaunis? Punasteli kuvien ottoa, "kesken kaiken kuvataan", mutta selvästi mielissään itsekin paluusta talon puolelle :) Lupasin koristelistan kannen reunaan ja kauniit hyllypaperit, mutta tässä jo askarteluhuoneeseen totuttelemassa.

Vähän huonot kuvat, mutta näkee vähän tuota ihan omalla maulla tehtyä "vanhennusta" :D

After some new sides, painting and some aging, Wilhelmina is on my craftroom. She still needs trim on the edge and off course some pretty paper on the shelves, but the old widow Wilhelmina (as she introduced herself to me) seems pretty happy to be out of the garage an back in the house! :)

Kaappi askarteluhuoneeseen /something for my craftroom

93 vuotias mummoni muutti pienempään asuntoon ja omakotitalon tyhjentämisessä on riittänyt puuhaa.. Autotallista moottorinosien ja muun roinan alta löytyi kaappi johon rakastuin! Isännän pyöritellessä päätään, kaappi kuljetettiin meille ja ensin oli vuorossa huolellinen pesu.. Vihreä väri on kaunis, mutta maalipinta on niin rapistunut ettei taida auttaa kuin maalaus.

Vielä en osannut päättää onko tämä pappaanikin hyvin palvellut kaappivanhus rouva vai herra, mutta kunhan tässä tutustutaan... :) Skräppipapereita se kuitenkin päässee säilyttämään! Ovet ovat ajansaatossa kadonneet, mutta minä en niitä kaipaakaan! Katsotaan mitä tästä tulee...

I found a lovely old cuppoard from my granfathers estate, I have washed it carefully and now I think some paint is in order. All I know, is that my scrapbook paprs will fit this perfectly!! More on this project later..

Kirjaimia kynsiin/ Letters on fingernails

On toki ihana imartelevaa kun kaverit ja sukulaiset luottavat rajattomasti minun kädentaitoihini, mutta välillä vetää hiljaiseksi. (esim. äidin ilmoitus pari vuotta sitten että "lupasin että teet ruusuista seppeleen päivänsankarille". RUUSUISTA?! En osannut edes voikukista tehdä... Mutta onneksi se onnistui)
   Tällä kertaa siinä onnistui kamu joka ilmoitti haluavansa tekstiä kynsiinsä. Joooo-op.. Ei ole vuosiin tullut edes lakkailtua kynsiä, saati taiteiltua niihin mitään muutakaan, mutta tovin mietinnän jälkeen tarjosin siirtokirjaimia ratkaisuksi. Saksan maalle oli edessä konserttimatka The Boss Hossin konserttiin ja tottakai jokainen itseään kunnioittava fani valmistautuu kynsiä myöden!  Onneksi varsinaiset pohjat teki ihan alan ihminen, ja minulle jäi kirjainten kiinnitys ja päällelakkaus. Peukuissa lukee the, ja muista tulee boss hoss.
  Kynnet kestivät kuuleman mukaan hyvin, valitettavasti konsertti jäi väliin tuhkapilvien vuoksi. Mielenkiinnolla odotan mikä seuraava haaste on.. :D  Ja kateellisena totean, että kynnet oli ihan omat, ei akryyliä!!

Allthough it´s flatterning when my relatives and friends seem to think I can do just about anything, sometimes it seems a bit much. This time I had to think for a while when a friend called and asked me to write something on her fingernails... She was going to a rock consert by The Boss Hoss, and wanted the name of the band on her nails.. Alllllraighty then.. After some wondering I offered rub on´s as a solution. And so she came over whith her manicure done by a professional, and I added the letters and a top coat. Thumbs have the word "the" on them, and other fingers spell "boss hoss"  Now that´s a fan!!

   I hear the letters stayed on fine, unfortunately she never made it to the consert in Germany, due to the ash clouds etc. But here´s idea for all you longnailed persons!